Sain tässä eilen luettuna Aamunkoin kuudennennen kerran luettua :)
Löysin yhden aivan ihanan kohdan ja ajattelin laittaa en tänne blogiin...
Joten tässä tulee:
26. Loistava
Äkkiä aurinko murtautui pilvien läpi valaen pitkiä rubiininpunaisia ja kultaisia säteitä meidän kymmenen ylle, ja minä unohduin heti ihailemaan ihoni kauneutta iltaruskon valossa. Huumaannuin siitä.
Renesmee silitti tasaisia timantinkirkkaita fasetteja ja nosti sitten käsivartensa omani viereen. Hänen ihossaan oli vain heikko hohde, hienovarainen ja salaperäinen. Se ei pitäisi häntä sisällä aurinkoisina päivinä kuten minun hohtava säkenöintini. Hän kosketti kasvojani ajatellen tyytymättömänä tätä eroa.
"Sinä olet kauniimpi", minä vakuutin.
"En oikein tiedä olenko samaa mieltä", sanoi Edward, ja kun käännyin vastaamaan, hänen kasvoihinsa osuva auringon valo mykisti minut.
Jacob oli notanut käden ksvojensa eteen muka suojatakseen silmiään räikeältä valolta. " Bella on friikki", hän totesi.
"Miten hämmätyttävä olento hän onkaan", Edward sanoi puoliäänen melkein myöntävästi, aivan kuin Jacob olisi huomautuksellaan tarkoittanut kehua. Hän oli sekä huikaiseva että huikaistunut.
Tuntui oudolta - mikä ei varmaan ollut yllätys, koska kaikki tuntui nyt oudolta - että minulla oli nyt luontainen kyky johonkin. Ihmisenä en ollut koskaan ollut paras missään. Osasin käsitellä Réneetä ihan kelvollisesti, mutta monet olisivat luultavasti pärjänneet paremminkin; Phil näytti pitävän pintansa. Olin ollut hyvä koulussa, mutta en koskaan luokan priimus. Mikään liikuntan liittyvä ei tietenkään ollut minun heiniäni. Ei taiteellisuutta eikä musikaallisuutta, ei minkäänlaista kerskailun arvoista erityislahjakkuutta. Kirjojen lukemisestahan ei ole koskaan palkintoja annettu. Kahdeksantoista vuoden keskinkertaiuuden jälkeen olin aika tottunut olemaan tavallinen. Nyt tajusin, että olin jo kauan sitten luopunut kaikista pyrkimyksistä loistaa missään asiassa. Olin vain tehnyt parhaani niillä edellytyksillä, jotk minulla oli, enkä ollut koskaan sopinut omaan maailmaani.
Tämä oli siis todella erilaista. Nyt minä olin sekä hämmästyttävä - sekä muiden mielestä että omani. Aivan kuin olisin syntynyt muuttumaan vampyyriksi. Ajatus nauratti minua mutta herätti myös halun laulaa. Olin löytänyt todellisen paikkani maailmassa, paikan johon sovin, paikan jossa loistin.
Stephenie Meyer Aamunkoi
s. 464-465
kolmas osa Bella
Tämä kohta on yksi minun lempikohdistani.
- BellaVampire
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti